Jukka Niemen pitämä juhlaesitelmä sukujuhlassa 2003

Matti Antinpoika Marjoniemi (vuoteen 1880 Karvonen)

talollinen, herännäisjohtaja
syntynyt Nivalassa 30.1.1841
kuollut Nivalassa 31.3.1909

Matti Antinpoika Karvonen syntyi Nivalan Karvoskylässä Lankilan talossa 30.1.1841.
Matin vanhemmat olivat talollinen Antti Mikonpoika Karvonen ja talon emäntä Kaisa Liisa Heikintytär Keskilaakkonen. Matin syntyessä isä Antti oli 33-vuotias ja äiti Kaisa Liisa 30-vuotias.

Koko Matti Marjoniemen elinajan Suomi kuului suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan. Matin syntymän aikoihin Venäjän keisarina oli taantumuksellinen ja virkavaltainen Nikolai I. Pidisjärvi kuului kappeliseurakuntana Haapajärven seura-kuntaan vuodesta 1838 ja tätä ennen Kalajoen suurpitäjään. Pidisjärvi oli sen pienimpiä kappeliseurakuntia, jossa oli asukkaita vajaa 2000. Tällaiseen ympäristöön, jossa köyhyys, puute, paheet ja tapainturmelus vallitsivat, saapui 1833 kappalaisen apulaiseksi nuori 26-vuotias Niilo Kustaa Malmberg. Niissä vajaassa viidessä vuodessa, jotka Malmberg vaikutti Nivalassa, hän käännytti paljon pahamaineisen Pidisjärven asukkaita kaidan tien kulkijoiksi.

Matin ollessa vain 17-vuotias hänen äitinsä Kaisa Liisa kuoli 47-vuotiaana 1858.

Matti Karvonen ja Kseveriina Myllylä solmivat avioliiton 17.04.1860. Kumpikaan ei ollut iällä pilattu: molemmat olivat tuolloin 19-vuotiaita.

Oman Nivalan seurakunnan ensimmäinen pappi oli kappalainen Anders Henrik Gummerus, joka vuonna 1866 asui Similän pappilassa kappalaisen virkatalossa.

Lankilan talossa syntyneen Matti Marjoniemen asuinpaikkoja Nivalan Karvoskylässä olivat:
Karvonen 1860-80
Marjoniemi 1880-90
Palosaari 1891-1909

Karvosen talossa oloaikana Matille ja Kseveriinalle syntyi 6 lasta:
Juho syntyi 1861
Antti syntyi 1864
Matti syntyi 1866
Taneli syntyi 1870
Kusti syntyi 1874
Kaisa Liisa syntyi 1875

1878 Matin vaimo ja lasten äiti Kseveriina kuoli 38-vuotiaana. Lapsista vanhin Juho oli silloin 17-vuotias ja nuorin Kaisa-Liisa 3-vuotias. Matti jäi leskeksi 37-vuotiaana. Lisäksi Matin isä oli kuollut 1877.

1880 Matti solmi 39-vuotiaana toisen avioliiton Maria Loviisa Niemen kanssa, muutti Marjoniemen taloon ja otti sukunimekseen Marjoniemi.

Marjoniemessä oloaikana Matin lapsista avioituivat:
1884 Antti avioitui Maria Liisa Paavontytär Niskasen kanssa, jäi Marjoniemen isännäksi
1889 Taneli Iida Maria Matintytär Palosaaren kanssa, Sotalan isännäksi
1889 Juho Johanna Jaakontytär Karvosen kanssa, Lankilaan isännäksi

1890 Matti Marjoniemi osti Palosaaren tilan, rakensi uuden talon ja muutti sinne asumaan. Hän oli tuolloin 50-vuotias.

Matti hoiti noin 300 hehtaarin Palosaaren tilaansa hyvin. Köyhille hän oli erittäin antelias. Hän saattoi pitää jopa pariakymmentä oman paikkakunnan miestä työssä talossaan, "ettei kenenkään tarvitsisi kerjuulla kulkea". Matti piti talossaan yksityis-kauppaa ja meijeriä. Valokuvien perusteella Matti Marjoniemi oli lyhytkasvuinen ja vanttera isäntämies.

Niilo Kustaa Malmbergin kuoleman jälkeen 1858 herännyt kansa jäi vaille pappis-johtoa. Alkoi useita vuosikymmeniä kestävä jakso, joka herännäisyyden historiassa tunnetaan nimellä "ukkojen aika". Lahjakkaat maallikot siirtyivät pappien paikalle "kellokkaiksi". Nivalan kellokkaihin kuului Taneli Rauhala, jonka asunto oli Matti Marjoniemen maalla Kepuli-nimisessä torpassa. Taneli-ukko olikin sitten tienviittana Matille Herran luo. Ollessaan vielä suruton nuori isäntämies Matti Marjoniemi tuli kerran Taneli Rauhalan luo ja pyysi seuroja kotiinsa. Taneli-ukko hämmästyi naapurin, "isoisen isännän", pyyntöä ja lausui itseään tarkoittaen: "Korkealtapa nyt tänä vuonna siat saavat rukiita syödä, kun kuhilasten nenistä."

Matti Marjoniemestä tuli Nivalan kellokas, mutta hän alkoi puhua seuroissa vasta Rauhalan kuoltua 1883. Seurapuheissaan Matti oli tosin suppea-aiheinen. Hän oikeastaan toisti aina samaa ajatusta:"Ottakaa ajasta vaari". Hänen voimansa ei ollutkaan puheissa vaan siinä rakkaudessa, jolla hän kokosi ja kantoi ystäväjoukkoa. Hän tiesi puhujalahjainsa rajoitukset eikä siinä suhteessa vaatinutkaan itselleen mitään arvoa ja tunnustusta. Kuvatessaan Matti Marjoniemen merkitystä Nivalan herännäi-syydelle sanoi Vilhelmi Malmivaara: "Palosaaren suuri talo oli aina ystäville avoinna ja isännän sydän lämmin heitä vastaanottamaan. Koko perheeseensä hän istutti saman rakkauden ystäviin. Kanssakäyntiä Etelä-Pohjanmaalla olevien ystävien kanssa hän piti ahkerasti vireillä kuolemaansa asti."

Marjoniemen talossa Palosaarella pidettiin Nivalan ensimmäiset herättäjäjuhlat 4.7.1894. Juhlat olivat valtakunnallisesti toiset ja paikalla oli 17 pappia. Matti Pesonen kuvaa tapahtumaa Hengellisessä kuukausilehdessä: "Vaikuttava oli ollut se väenpaljous joka Palosaaren juhlille oli saapunut. Ei tahtonut tuosta enemmän kuin kilometrin pituisesta hevosjonosta tulla päätä, ja jalkamiesten rivit näyttivät loppu-mattomilta." Suuri oli ollut myös se vieraanvaraisuus, jolla seuraväki oli palveltu. Oli kestitty, annettu yösijat, varattu laitumet matkalaisten hevosille ja järjestetty tarvitse-ville kyyditys Ylivieskan asemalle ja takaisin, tulipa sitten millä junalla tahansa, mutta maksua ei oltu mistään otettu. Tätä nivalalaista kökkähenkeä saivat vieraat ihmetellä. Kaikki tuli veljellisestä rakkaudesta.

Vilhelmi Malmivaaran ja Mauno Rosendalin käynnit olivat juhlahetkiä Matti Marjoniemen elämässä. Kerätessään herännäisyyden historian aineistoa Nivalan seudulla piti Rosendal Matti Marjoniemen kotia keskuspaikkanaan. Vilhelmi Malmivaaran ja Marjoniemen suhde oli hyvin vapaa ja läheinen. Kerran Malmivaara oli ilmoittanut tulevansa määräpäivänä Palosaareen seuroihin, mutta jostakin syystä hän myöhästyi niin, että pääsikin perille vasta seuraavaksi päiväksi. Hänen vihdoin tullessaan seisoi Palosaaren isäntä pihalla ja sanoi nuhdellen rakkaalle vieraalleen: "Olenko minä mikään ukko-Valtio voidakseni pitää vuorokausikaupalla koko Nivalaa talossani."

Palosaarella oloaikana Matin lapsista avioituivat:
1892 Matti Matinpoika Olivia Tyhtilän kanssa, Ala-Palosaaren isännäksi
1894 Kaisa-Liisa Leander Alarikinpoika Vähäahon kanssa, Vähäahon emännäksi
1907 Kusti Kreeta Aitto-ojan kanssa, Ylä-Palosaaren isännäksi

Vuoden 1900 Marianpäivänä Palosaaren talo paloi ja 1902 samalle kivijalalle rakennettiin uusi talo.

Matti Marjoniemi oli monessa luottamustehtävässä. Hän oli kirkkoraadin jäsenenä vuodesta 1875 aina kuolemaansa 1909 saakka. Nivalan ensimmäisen kansakoulun johtokunnan jäsenenä hän toimi vuodesta 1881 ja ensimmäisen kouluneuvoston jäsenenä vuodesta 1897. Kunnallislautakunnan puheenjohtajana Marjoniemi oli 1889-91. Nivalan säästöpankin ensimmäisen hallituksen jäsen 1898-1904 ja saman ajan myös pankin isännistössä.

Karvoskylään rakennettiin ensimmäinen kansakoulu 1900-luvun alkuvuosina ja tämä Marjoniemen koulu aloitti toimintansa nykyisen Savenmaan kohdalla maantien eteläpuolella.

Matti Marjoniemi kuoli 31.3.1909 68-vuotiaana. Marjoniemen kuoltua saapui Wilhelmi Malmivaara tekemään viimeistä palvelua ystävälleen. Hautajaisseuroissa hän kyseli heränneeltä kansalta:"Mitä luulisitte tämän vainajan sanovan, jos hän nyt saisi puhua meille? - Eiköhän hänellä olisi sama kallis kehoituksen sana kuin ennenkin: Ottakaa ajasta vaarin." Niin voimakkaasti oli tämä Palosaaren ukon "viimeinen seurapuhe" vaikuttanut, että koko seuraväki itki. Matti Marjoniemen kuollessa Nivalan kirkkoherrana oli Josef Fredrik Cajan, joka oli tullut Nivalaan 1905. Venäjän keisarina oli Nikolai II. Neljän vuoden päästä 1913 syttyisi ensimmäinen maailmansota ja kahdeksan vuoden päästä Suomi itsenäistyisi.

Matti Marjoniemi on laajan sukumme kantaisä. Sen kolmessa ensimmäisessä sukupolvessa oli jo 82 jäsentä. Kiitollisin mielin muistelemme häntä ja hänen henkistä ja hengellistä perintöään, joka sopii matkaoppaaksi meille nykypolvillekin.

Puolisot:
1) 17.4.1860 Kseveriina Myllylä, syntynyt Nivalassa 18.6.1840, kuollut 12.12.1878,
vanhemmat talollinen Iisakki Matinpoika Myllylä ja Kaisa Matintytär Koistinen.

2) 14.1.1881 Maria Loviisa Niemi (Niemelä eli Nivala), syntynyt Nivalassa 10.2.1844 ja kuollut 11.6.1921,
vanhemmat talollinen ja lautamies Juho Niemi ja Agneta Mikontytär Uponen
Leskeksi jäätyään Maria Loviisa meni 66-vuotiaana uudelleen naimisiin 27.7.1910 valtiopäivämies Paavo Niskasen kanssa.